tai porukalla. Jokainen tykönään kai yksin - yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin.

Että jaksaa olla pimeää ja sateista, ja että tämä huomio häikäisee tuoreudellaan: tätä ei varmaan ole kukaan ennen sanonut. Lainasin alaiseltani ja ohjattavaltani isomman oikeudella kuukaudeksi kirkasvalolampun, mikä ei huono idea ollutkaan: minusta syksy on mennyt tähän asti aika kivasti sen kanssa. Mutta oi voi, ohjattavani ryhtyi kapinahenkiseksi ja halusi lamppunsa takaisin, ja niin sen tänään toin tänne töihin ja olen kostoksi vittumainen seniori sitten varmaan...heh heh.

Kotirintama: asuu neljä kotona, tai ehkä kolme pilkku kuusi, koska vanhempi tyttö on aika paljon kaverinsa luona. Esikoinen lopetti koulunsa ja etsii nyt töitä, nuorempi elää koeviikkoa. Minä pidin luennon silloin aikaa sitten, ja olen huhkinut niska limassa tavallista duuniani viikkokausia. Olin myös työtervauslääkärin tutkittavana, ja ymmärsin että mummous lähenee: verenpaineeni on liian korkea. Vesijuoksen ja sauvakävelen, eilen kävin konsertissa, ja mulla on verenpaine. Voiko varmempia mummoutumisen merkkejä enää olla? Ehkä mun pitäisi lähteä jouluostoksille jo nyt?