jota  tuntuu piisaavan. Lauantai-illasta asti olen elänyt elämääni räkätaudissa, samassa tilassa ovat avokki ja esikoinen. Mainitut henkilöt kuuntelevat olohuoneessa Tsaikovskia, tyttö tekee samalla muodistusta talvitakkiinsa ja isäntä lukee lehteä - itse olin pankissa käymässä täältä tytön koneelta. Ainoa perheen liikuntakykyinen ja terve yksilö on nuorempi tyttö, joka lähti aamulla reippaalla mielellä kouluun. Sairaustilastani huolimatta viritin itseni vatsankutistusvekottimeen, mutta ei se vatsa vieläkään hirveästi pienentynyt. Mieskin sai itsensä vuorollaan sovitettua samaan koneeseen, ja totesi että ehkä hänkin saa sillä vatsojaan treenattua - yleensä kun hän ei selkävammansa vuoksi helposti pysty vatsalihastreenejä tekemään. Eilisen päivän sisältö oli lähinnä yskää, nuhaa, kuumetta, lihaskipua ja Helmiä ja sikoja, jauhelihakeittoa, jota tuli tehtyä sen verran että siitä piisaa täksikin päiväksi. Lisäksi olen ollut puhelimitse yhteydessä jos vaikka keneen ihmiseen töistä, kun on semmoinen huoli niistä hommista ja niiden tekemättömyydestä.

  Kotikaupungin puut ja puistot leimuavat aivan uskomattoman kauniissa väreissä. Liekö lähestyvän talven merkki, että talitiainen yritti majoittua parvekkeellemme, mistä sen kyllä säikytin pois. Toivottavasti ei seuraavaksi parvekkeellemme ilmesty lähiömme jättivaris, joka istuu ikkunan takana olevassa kookkaassa tammessa aina vähän väliä ja tuijottaa meitä. Vaikka tammi on suuri, se huojuu variksen painosta, niin suuri on se varis. Jos se tulee parvekkeelle, on ehkä syytä todella muuttaa - tai sitten ennakoida tilanne sulkemalla parvekelasit.